© SUOMEN GLENNIT RY

IRLANNIN GLEN OF IMAALINTERRIERI


Glenni on se koira, joka terrierikehässä näyttää joukkoon sattumalta osuneelta takapihan kaivajalta.

Omat sukulaiseni olivat pitkään olleet siinä luulossa, ettei Koiraamme harjata eikä kammata lainkaan. Heidän hämmästyksensä oli suuri, kun kerran osuimme yhtäaikaa näyttelyyn. Harjasin tarmokkaasti ja kampasin tehokkaasti, runsaasti aikaa käyttäen, heidän läsnäollessan Koira turkin. Yksi tarmokas ravistus ja siinä se oli, Koira, jolta varmasti kysytään paperit näyttelyyn tullessa. Koira, joka näytti täsmälleen siltä kuin sitä ei koskaan olisi harjattu. Koira, johon on helppo mieltyä sen alkuperäisen ulkomuodon ja luonteen takia.

Koira, joka keskellä lausettakin on syytä kirjoittaa isolla kirjaimella: Koira.

(Glenninomistaja)

Glennien pitkä ja lyhyt historia

Irlannissa on kauan, ainakin satoja vuosia, ollut Glennejä. Glen of Imaalin laakso ja koko Wicklow on karua ja ahkerien ihmisten asuttamana ollutta seutua. Koiria ei hemmoteltu, vaan ne osallistuivat perheen ja oman elantonsa hankkimiseen.

Nykyisinkin osa Glenneistä yhä metsästää kettuja ja mäyriä. Ankarat olosuhteet ovat olleet rodulle eduksi. Koirat ovat terveitä, huonoa säätä tai mitään muutakaan pelkäämättömiä.

Rotu virallistettiin Irlannissa 1933 ja Suomeen ensimmäinen Glenni lensi 1988.

Yleinen ja harvinainen rotu

Kotiseudullaan Glennejä oli likimain joka kylässä ja torpassa. Hiukan erikokoisia, hiukan erivärisiä; juuri kuten kunnon kyläkoirien kuuluukin olla. Nykyisin Koiria on suhteellisen harvalukuinen joukko ympäri maailmaa: etupäässä Irlannissa, Englannissa, USA:ssa, Saksassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Määrä lisääntyy kaikkialla tasaisesti.

Tyypillinen terrieri ja sitten ei

Glennillä on luonnetta, eivätkä toiset koirat hypi sen silmille. Koira on ystävällinen ihmisille; sen itsetunto on yleensä kunnossa.

Glenni on kotioloissa lähes huomaamaton, mutta lenkille tai "töihin" lähdettäessä irlantilainen veri virtaa vilkkaana. Metsästystavasta; ensin hiiskumaton odotus ja sitten luolaan, lienee peräisin kyky odottaa rauhallisena, ja lähes haukkumattomana. Koulutettavana Glenni on mukava, taipuisa ja oppivainen. Koulutuksessa on vain oltava johdonmukainen, määrätietoinen ja lempeä.


Kotipihalla Koira saattaa kaivaa kuoppia, pyydystää käärmeitä ja jyrsijöitä. Monet Koirista katselevat mielellään televisiota ja lojuvat sohvalla. Koirat patikoivat, tokoilevat ja harrastavat agilityä suurella mielihyvällä. Kaikki Koirat ovat yleensä kaikkiruokaisia ja ruoka-aikaan saapuvilla.

Paksu ja kaunis

Glennillä on painoa reilut kymmenen, jopa lähes kaksikymmentä kiloa. Korkeutta on vajaat 40cm ja pituutta enemmän kuin korkeutta. Metrinen koivuhalko muistuttaa suuresti tätä töppöjalkaa.

Turkki on keskimittainen, sitä on runsaasti ja siinä tarkenee talvellakin. Suuret tummanruskeat, voimakkaan pigmentin ympäröimät silmät harottavien naamakarvojen keskellä ovat saaneet monen rotukoiran vastustajankin kääntymään Koiran ystäväksi. Koira on sympaattisen, vaikkakaan ei siistin näköinen. Turkkia saa trimmata.


Voimakas ja vahva

Rotumääritelmän mukainen Glenni uhkuu voimakkuutta, se todella näyttää olevan kompakti paketti lihasta, luuta ja voimaa muuta.

Vaikka Glenni pitääkin pienistä lapsista, on turha kuvitella, että lapsi voisi sitä ulkoiluttaa. Päinvastoin. Tavattomilla voimillaan Koira ulkoiluttaa lasta ja vie minne haluaa, yleensä mutalammikoihin. Lasten retuutettavaksi ei Koiraa pidä hankkia. Ihmisen, pienenkin, ystäväksi kyllä.

Tarua ja totta

Kerrotaan tarinaa, että irlantilaiset ovat innokkaita tarinankertojia. Irlantilaiset tarinankertojat ovat kertoneet lukemattomia tarinoita myöskin Glenneistä. Taitava käärmeentappaminen todempaa kuin myyttinen polveutuminen mungosta: mistä lienevät keksineetkin, eihän mungo edes kuulu saaren luonnonvaraisiin eläimiin.

Pyhän Patrikin suojeluseläin, saaren pelastaja, kylän koiratappelun vedonlyönnin varma, uupumaton paistinkääntäjä, sutjakka tykinpiipun rassi, uskomattoman taitava metsästäjä.

Valinnanvaraa on tarinoissa: varmaa on ainakin se, että Glenni on todellinen Koirapersoona.

Sopii ja ei sovi

Glenni on taipuisa jokapaikan koira. Kaupunkiin ja maalle. Kaikki paikat käy. Kunhan ihmissuhdeasiat ovat kunnossa. Glenni on ihmisen Koira, joka tulee onnettomaksi ja turhautuneeksi ilman aktiivista ihmistä. Tarhakoiraksi siitä ei oikein ole, hihnanjatkeeksi kaupungille ja lenkkikaveriksi metsään ja juttukumppaniksi kotiin ennemminkin.

Glenni ei myöskään historialtaan ole laumakoira, pikemminkin yksinäinen ratsastaja.

Tokokentille, agilityyn ja muuhun vaativaan toimintaan viisas Glenni on oiva kaveri.

Puhetta Koira ymmärtää hyvin, lukemaan ei vielä yksikään Koira ole oppinut; paitsi ajatuksia. Perheenjäsenenä Glenni on hauska opetettava ja aktivoitava. Ehkä jonakin päivänä joku Glenni oppii lukemaan sanomalehteäkin, niin tai puhumaan.

Käärmeen- tai rottienkasvattajan ei kannata Glenniä hankkia, lopullinen ratkaisu tapahtuu vääjäämättä.

Siisti ja ei

Karvoja ei hyvinhoidetusta Koirasta irtoa kotona eikä kylässä. Turkki on kohtalaisen helppohoitoinen.

Tämä matalajalkainen, keskikokoinen Koira rypee mutalammikoissa suurella mielihyvällä, ehkä kilo tai pari hiekkaa kulkeutuu pesuhuoneeseenkin vuosien varrella. Onneksi Glennit pitävät yleensä suihkuttamisestakin. Kuten kaikesta vedestä.


Viisas ja kiinnostunut

Ihminen, joka hankkii Koiran, on viisas. Ihminen, joka hankkii Koiran, on viisas ja käy ahkerasti näyttelyissä, koulutuksissa ja kilpailuissa. Hanki lisätietoja kääntymällä Glennikerhon toimihenkilöiden puoleen. Tervetuloa joukkon mukaan.

…ikioman kerhon

Suomen Glennit ry on perustettu 1991. Kerho pyrkii edistämään Koiratietoutta Suomessa. Kerho on virallinen, rekisteröity rotua harrastava yhdistys ja mm. Suomen Terrierijärjestön jäsenjärjestö.


Teksti Katri Espo
Webmaster